– TJY:n puheenjohtaja Sini Silvànin kommentti:

Perjantaina 18.8. Turussa tapahtui se, mitä oli pelätty. Terrori-isku, terroristinen isku, joukkopuukotus – joka tapauksessa jotakin, missä satunnaiset ja viattomat ihmiset joutuivat silmittömän väkivallan uhreiksi. Isku kohdistui fyysisesti kymmeneen ihmiseen ja samalla kaikkien suomalaisten turvallisuuden tunteeseen. Vastakkain asetettiin sekä suomalaiset, ulkomaalaiset että maahanmuuttajat mutta myös miehet ja naiset.
 


Toimittajien ja kuvaajien sekä muun journalistisen työn tekijöille tapahtunut tarkoitti työtä, jossa todella tarvittiin ammattitaitoa ja kykyä toimia journalistina omasta järkytyksestä huolimatta. Tätä turkulaistoimittajat kommentoivat omilla facebook-sivuillaan esimerkiksi näin: ”Vaikea tehdä tv-suoria, ettei menisi ihon alle, kun terroristi iskee oman lapsen koulutien kohdalla” sekä ”Vaikein koostamani lähetys ikinä.”
 
Eikä kenenkään koskaan ennen ollut tarvinnut tehdä merkintää siitä, että on turvassa kriisissä, joka on ”hyökkäys paikassa Turku”.
 
Kollega Mari Schildt pohti ääneen sitä, että koko ajan mielessä jyskytti kaksi asiaa: toimittajan etiikka ja rajat sekä samalla tarve välittää tietoa, tehdä journalistista työtä. Turku sai tämän asian kokonaisuudessaan hoidettua erittäin tyylikkäästi. Uutisjournalistit ja kuvaajat tekivät töitä peräänantamattomasti. Samalla toki puntaroitiin sitä, miten tärkeää tai välttämätöntä on loputon tiedon virta. Annetaanko samalla iskun tekijöille juuri sitä, mitä he haluavat eli huomiota. Järkyttääkö tapahtuma normaalia toimintaamme.
 
Oma reagointi kertoo jotain. Välittömin reaktio oli soitto ja yhteydenotto omalle lapselle. Päällimmäisenä olivat kysymykset: missä olet, onko kaikki hyvin. Ja toisesta suunnasta tulivat yhteydenotot ympäri Suomen, olettehan kunnossa. Tämän jälkeen oli tarve kuulla lisää: missä tapahtui ja mitä, saatiinko tekijät kiinni. Kuka tai keitä tekijät olivat ja mitä uhreille tapahtui.
 
Tapahtuman lopullisuutta siinä kuolleiden ja heidän omaistensa kannalta ei pysty käsittämään. Loukkaantuneiden kohdalla ei auta kehotus palata arkeen. Moni haavoittui myös mieleltään.
 
Silti tragediassa oli myös lohdullisia elementtejä: ihmiset, sekä suomalaiset että ulkomaalaiset ja maahanmuuttajat pyrkivät estämään hyökkääjän toimintaa. Ihmiset halusivat auttaa. Kolmessa minuutissa poliisi oli taltuttanut tekijän, he olivat paikalla kun tarvittiin. Ja koska tämä on Suomi – tekijä otettiin kiinni elävänä. Se antaa mahdollisuuksia kysyä, syyttää ja rangaista. Tekijästä ei tullut marttyyriä ja sankaria.
 
Ja paikalla olivat myös shakaalit: ne, jotka halusivat ymmärtää väärin, tuomita ja etsiä syyllisiä auttajienkin joukosta. Kääntää auttajat pahantekijöiksi, toimittajat valehtelijoiksi. Melkein yhtä vastenmielistä kuin itse teko, on osa sen kommentoinnista, jossa normaalisti järkevät ja otaksuttavasti sivistyneet ihmiset alkavat käyttää todella rumaa kieltä. Mielestäni on rikollista julkisesti kirjoittaa ja ilmaista toivovansa jonkun ihmisen kuolemaa ylipäätään saati pelkästään sukupuolen tai yleisesti arvostetun ja sukupuolesta riippumattoman perushyveen, suvaitsevaisuuden takia. Kuolemanrangaistusta ei Suomessa ole mistään rikoksesta. Kuoleman toivominen toiselle ihmiselle lähentelee murhan tai rikoksen suunnittelua tai siihen yllyttämistä. Silloin ollaan jo aika lähellä sellaista tilannetta, jossa jonkun voitaisiin tulkita suunnittelevan terroristista tekoa: missä oli tapahtuman alku ja missä on sen loppu.
 
Turkua on sanottu Suomen eurooppalaisimmaksi kaupungiksi. Perjantaina 18. elokuuta se oli sitä hyvässä ja pahassa. Ensimmäinen terroristinen isku osui Turkuun. Ja isku, joka osui fyysisesti kymmeneen ihmiseen, osui Suomen, Ruotsin, Italian ja Ison Britannian kansalaisiin – Marokkoa unohtamatta.
 
Tapahtuman jälkipyykkiä pestään vielä pitkään. Eikä vähiten siksi, että poliisi tutkii perussuomalaisten puheenjohtajan, jolle en suo julkisuutta mainitsemalla hänen nimeään, Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härköseen kohdistamaa vihakampanjaa. Mutta vihaa on kohdistettu muihinkin naistoimittajiin.
 
Uutisoinnissa toimittajilla on vastuuta. Tiedot tulee tarkistaa ja varmistaa.  Tämä on peruslähtökohta journalistisessa työssä. Nyt ammattitaitoa on puntaroitu. Toimittajat ovat kestäneet sen hyvin. Uutta tai tätä päivää on kuitenkin se, että toimittajan pitää myös paitsi välittää tietoa, myös puolustautua valemediaa, tiedon vääristelijöitä ja tarkoituksellisia väärinymmärtäjiä vastaan. Tämä on vastenmielinen ilmiö, mutta korostaa toimittajien ammattitaitoa ja kriisitilanteessa tarvittavan oikean, vahvistetun tiedon välittämisen merkitystä.
 
Tapahtumassa velloo vihapuheen meri. Olisi tervetullutta, mikäli tietyissä tilanteessa tai pikku hiljaa muutenkin luovuttaisiin ihannoimasta vapaan kommentoinnin ja lukijoiden kanssa käytävän vuorovaikutuksen autuutta. Toimitukset voivat suodattaa esiin perustellut mielipiteet. Jos niitäkään. Toimittajien työtä on välittää tietoa ja heillä on siihen ammattitaito, jota tapahtumien jälkeen voi arvostaa entistä enemmän.

- Sini Silvàn, puheenjohtaja, TJY.

==================================================================

k5b17601.jpg